Paraisten piparkakut

 

Eilen tein perinteisen Paraisten piparkakkujen taikinan tekeytymään yön yli jääkaappiin ja tänään oli sitten vuorossa piparien paistaminen. 

Paraistenpiparkakut ovat todella helppoja leivottavia. Taikinanjämät voi kaulita vaivatta useampaankin kertaan taikinan siitä muuttumatta tai repeilemättä. 

Kaikki jotka ovat tällä reseptillä leiponeet tietävät piparkakkujen maun olevan niin sanotusti kohdillaan.

Ohje piparkakkuihin:

- 200 grammaa sokeria

- 1, 5 dl tummaa siirappia

- 250 grammaa voita

- 2 pientä munaa

- 500 grammaa puolikarkeita vehnäjauhoja 

- 2-3 tl kanelia

- 1, 5 rkl pomeranssia

- 2-3 tl inkivääriä

- 3 tl neilikkaa

- 2 tl soodaa (sekoita vehnäjauhoihin)

- 1tl suolaa

Olen käyttänyt taikinassa mausteita enemmän kuin alkuperäisessä ohjeessa. Halutessasi voit lisätä taikinaan myös kaardemummaa maun mukaan.

Itse taikinan valmistus omaan tapaani:

Kiehauta siirappi, sokeri, rasva ja mausteet. Jäähdytä seosta hieman ja vatkaa sen jälkeen taikina sähkövatkaimella vaaleaksi ja kuohkeaksi. Lisää kanamunat taikinan sekaan yksitellen ja jatka edelleen vatkaamista kunnes kanamunat ovat sekoittuneet hyvin taikinaan. Lisää lopuksi sooda- jauhoseos pienissä erissä taikinaan edelleen vatkaimen avulla. Loppupuolella vatkausta käytä vatkaimen täyttä tehoa. Vatkaamalla jauhot sekoittuvat hyvin tasaisesti taikinaan. 

Siirrä taikina yön ajaksi jääkaappiin tekeytymään. 

Kaulitessasi kaulitse taikina melko ohueksi ja käytä apuna jauhoja ja leivonta-alustaa, jotka helpottavat työskentelyä. Ylimääräiset jauhot piparien pohjasta on helppo poistaa pullasudin avulla ennen pellille laittoa. Taikinajäämät on helppo kaulita useampaankin kertaan taikinan repeilemättä ja muuttamatta koostumustaan.

Paista piparit sähköuunin keskimmäisellä kannattimella 180 asteessa, kunnes ne ovat kauniin ruskeita eli uunista riippuen noin 8 minuuttia.

Ihana taivaanranta

 

Tänä aamuna auringon nousu taivaankannelle, antoi taas tosi kaunista katseltavaa. 

Tänä aamuna auringon nousu taivaankannelle, antoi taas tosi kaunista katseltavaa.  

 

Taikaketut mummin murulle

 

Nyt kun puutarhatyöt antavat myöten, on kiva neuloa taas villasukkia. Tällä kertaa valmistuivat Lumi Karmitsan Villit vanttuut ja vallattomat villasukat kirjasta taikakettusukat, joita lapsenlapseni pyysi mummia kutomaan. No tietysti mummi halusi toiveen toteuttaa.

Lankana itse työssä on novitan Nalle langat  010 ja 048 ja silmien silmukoinnissa Karisman paksumpi lanka numero 47. Sukissa olisi ollut jonkin verran myös jäljestä päin silmukoitavaa, mutta silmukointi on sen verran hidasta, että päätin silmukoida ainoastaan ketun silmät. Katsotaan silmukoinko silmiin vielä ohjeessa olevat pienet valkoiset täplät.  

                 

Sukkien pohjassa ja varren molemmin puolin on myös kettukuvio. Kantapohjan silmät jätin myös silmukoimatta jotteivat tunnu paksunnoksena sukan pohjassa. 

Lankakoristani löytyneet langat sopivat väreiltään kettuaiheeseen ihan kivasti.

Yhdet samalla kuviolla tehdyt kettusukat olen tehnyt sukkien saajalle ennenkin, mutta ketunpääkuvion silmukointeineen tein vain sukanvarren etuosaan. Muun sukan neuloin ihan tavanomaisesti. Kuva yllä.

Viikonlopun näkymiä

 

Kuten useat blogikaveritkin ovat omissa postauksissaan todenneet, puutarhassa on enää aika vähän kuvattavaa. Eilen auringon pilkottaessa puiden takaa hain kameran käsiini ja nappasin muutamia kuvia pihamaalta. Aamulla lenkille lähtiessäni pakkasta oli -6 astetta ja yön aikana oli satanut hieman lunta. Säätiedot kuitenkin kertoivat lämpötilan nousevan plussan puolelle. Päivän päättyessä ennuste valitettavasti piti paikkansa. 

Paviljonki näytti jotenkin alastomalta ilman valoja. Valot kun on ajastettu palamaan vasta aina pimeän aikaan. Lumen huurruttanat tuijat näyttävät kuitenkin kauniilta valkoisessa asussaan.

Poikani vene odottamassa kesää ja Tuusulanjärvelle kalaan pääsyä. 

Kuvan taustalla näkyvä huurupintainen pelto kimaltaa kauniisti auringon säteiden osuessa pellon pintaan. 

Pihaantulotien varressa vartioiva karhukin on saanut turkkinsa ylle kauniin lumikuorrutteen samoin kuin.....

rivissä seisovat "Hattivatitkin".

Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille.

Valkoista kukintaa

 

                                

Saksalaisessa käydessäni ostin sieltä ensimmäisen tämän syksyn kerrottukukkaisen amarylliksen. Lajikkeesta ei ollut mitään mainintaa, mutta eipä se suuremmin haittaa. Pääasia, että onnistuin saamaan valkoisen, kerrottukukkaisen yksilön. 

Nuppuja on useampia ja vasta kaksi niistä on avautunut ihailtavaksi.

Huoneilmaa tehokkaasti puhdistava viirivehka aukaisi yhden ainokaisen kukkansa olohuoneen senkin päällä olevassa ruukussa. Pidän todella paljon tästä kauniit lehdet omaavasta ja tyylikkään näköisestä kukasta.

                    

                                                                        Korallikaktus

Keittiön ikkunanlaudalla koko kesän ja syksyn viettänyt korallikaktus yllätti täysin aloittamalla kukintansa tähän aikaan vuodesta. Parhaillaan auki on vain kaksi kukkaa, mutta lisää näyttäisi vielä olevan tulossa.

Tämä Cittarista ostettu marraskuunkaktus ei värinsä puolesta sovi postauksen otsikkoon mitenkään, mutta laitanpa siitä huolimatta siitä kuvan. Ihana väriläikkä ja ilostuttaja tähän pimeään aikaan. 

Pikku pakkasen ansiosta aamut ovat nyt kuulaita ja kauniita. Nappasin kuvan aamuisesta auringonnoususta taivaankannelle.

Luntakin on vielä sen verran, että se verhoaa ihan kivasti nurmikon pintaa. 

Ensilumi

Viime yönä satanut lumi oli verhonnut pihamaan kauniin valkoiseksi. Todella piristävä näky harmaiden ja sateisten päivien jälkeen.

Aurinkokin nousi heti aamusta taivaankannelle värjäten pellon pinnan kultaiseksi. 

Pakkasta oli aamulla jopa -5 astetta. Terassin kaiteet olivat saaneet ohuen huurrekerroksen ylleen.

Lintujen ruokinta-automaateilla riittää edelleen vilskettä ja automaatteja saakin olla täyttämässä ihan joka päivä. Myös talipallot ovat tehneet poikkeuksellisen hyvin kauppansa.

Mukavaa viikonlopun jatkoa.

Kaksinkertaista juhlintaa

 

                     

Lauantaina vietimme lapsenlapsemme 10-vuotis syntymäpäivää. Meitä juhlijoita oli taas koolla suuri joukko, eli noin kaksikymmentä henkeä. Kakku oli hyvää ja tarjoilut maukkaita. Kuvassa aina iloinen päivänsankari mummin ikuistamana. 

Neidin synttärikakusta napattu kuva.

Tänään olikin sitten isäinpäivä ja pitihän minun tietenkin sen kunniaksi leipoa myös kakku. Isäinpäivää vietettiinkin siten jo pienemmällä porukalla. 

Niinhän siinä sitten hevossukkien kanssa kävi, kuten hieman pelkäsinkin, että syntymäpäiväsankarille kutomani sukat olivat liian tiukat ja ahtaat nilkoista. Sukat tulevat menemään purkuun ja kudon ehkä jossain vaiheessa uudet paremmalla onnella.